Hetkellinen taantuminen

Tänään oon tehny pienen paluumatkan lapsuuteen. Aika piristävää! On niin huippumahtava keli että oli pakko päästä pitkälle lenkille. Otin tietty mun siskon mukaan. Käytiin kiipeämässä köykärinmäelle ja jutusteltiin tyttöjenjuttuja. En ollut vuosikausiin tehny kuperkeikkaa mutta typeränä päähänpistona vedin jonkinmatkaa mäkeä alas, mitenkäs muuten kun kuperkeikoilla. Siinä on varmasti ollut näky. Ja voin vihjata sen verta että näköjään mitä vanhemmaks tulee, sitä enemmän ottaa helevetin kipiää päähän kun pyörii kupperskeikkoineen meneen mäkeä alas. Heiteltiin kans jäälle kiviä ja koiteltiin kestääkö. Ei kestäny. Oltiin lumisotaa ja otettiin aurinkoa hurjan kivenjärkäleen päällä. Nauroin kans niin että kylkiluut rusahteli toisiinsa. Käytiin pärepuistossa keinumassa ja otettiin hurjat vauhit! Pelekäsin henkeni puolesta ku hyppäsin alas. Niin sitä vaan kaikki alkaa pelottaan :D uskalla mittään ekstriimiä! Kummasteltiin puita ja lintuja, hengitettiin raitista ilmaa ja haisteltiin katkaistun männynoksan hajua. Kevät tulloo. Masennuskausi saapi väistyä! Ensi kerralla pakkaan ukon mukaan ja lähen laajalahteen seikkailemaan kuumat kaakaot messissä. Ja paistan makkaraa. Tai siis mulle paistetaan makkaraa. :D 

Nyt voi hyvällä mielellä keittää inkivääriteetä ja kattoo call the midwifeä ja henkisesti valmistautua työyöhön. Ihanaa viikonloppua<3